Suomessa terveydenhuoltoa säätelevät kansalliset lait ja määräykset. Järjestelmämme perustana on pyrkimys laadukkaaseen ja tasa-arvoiseen terveydenhuoltoon. Kuitenkin palvelujen saatavuus ja tasa-arvoisuus ovat viime aikoina nousseet keskusteluaiheeksi. Onko terveydenhuoltomme todella niin tasa-arvoinen ja saavutettava, kuin ajattelemme?

Mittavasta terveydenhuoltojärjestelmästämme huolimatta, saatavuudessa on suuria alueellisia eroja. Etelä-Suomessa asuvat saavat helpommin yhteyden terveydenhuollon ammattilaisiin kuin Pohjois-Suomessa asuvat. Myös palvelujen käytössä havaitaan eroja eri väestöryhmien välillä. Varakkaammat käyttävät enemmän yksityisiä palveluja, minkä vuoksi julkiselle terveydenhuollolle jää enemmän matalamman tulojen saajia. Ongelmaa korostavat pitkät jonotusajat julkisessa terveydenhuollossa.

Toinen merkittävä haaste on pirstaleisuus, joka vaikuttaa palvelujen saatavuuden lisäksi laatuun ja tehokkuuteen. Terveydenhuollon palveluketju koostuu useista eri tahojen tarjoamista palveluista, joiden välillä potilaan on vaikea liikkua.

Saavutettavuuden ja tasa-arvon haasteita voidaan ratkaista esimerkiksi kehittämällä digitaalisia palveluita, jotka vähentävät alueellisia eroja ja parantavat palvelujen saatavuutta. Lisäksi tarvitaan selkeitä palveluketjuja, jotta potilaat saavat oikea-aikaista ja oikeanlaista hoitoa.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on monessa suhteessa hieno ja laadukas, mutta sen saatavuudessa ja tasa-arvossa on vielä parannettavaa. Palvelujen saatavuus ja tasa-arvoisuus eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan ne vaativat jatkuvaa työtä ja kehittämistä. Yksikään suomalainen ei saisi kokea jäävänsä ilman tarvitsemaansa hoitoa tai että hänen terveytensä määrittyy asuinpaikan tai varallisuuden perusteella.