Hyvinvointi kattaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Sote-palveluissa hyvinvoinnin tukeminen tarkoittaa arjen tukea, ehkäisevää työtä ja oikea-aikaista hoitoon ohjausta.
Käsite
Hyvinvointi viittaa yleiskielessä vaurauteen ja hyvään terveydentilaan. Yhteiskunnallisena käsitteenä hyvinvoinnille on erilaisia määritelmiä ja mittareita. Hyvinvoinnilla viitataan toisaalta yksilöiden subjektiiviseen kokemukseen omasta ja läheistensä elämänlaadusta ja toisaalta myös eri kansakuntien ja väestöryhmien objektiivisesti mitattavissa oleviin aineellista ja sosiaalista hyvinvointia kuvastaviin osa-alueisiin kuten käytettävissä oleviin tuloihin, terveydenhuollon ja koulutuksen saatavuuteen sekä tasa-arvoon. Hyvinvoinnin aineellista pohjaa voidaan kuvata elinolojen käsitteellä. Yksilöllisiksi hyvinvoinnin osatekijöiksi luetaan esimerkiksi terveys, sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen ja onnellisuus. Hyvinvoinnin eri osatekijät tukevat yleensä toinen toistaan.
Fyysinen terveydentila (esim. energisyys, kipu, unenlaatu) Psykologinen terveydentila (esim. ajattelu, oppiminen, keskittyminen, tunteet) Toimintakyky (liikuntakyky, päivittäiset toiminnot, työkyky) Sosiaaliset suhteet (parisuhde, ystävyyssuhteet, seksuaalisuus, lähiympäristön tuki) Ympäristö (ansiotulot, palvelujen toimivuus, harrastusmahdollisuudet, kotiolot) Arvot (uskonnollisuus, asenteet, maailmankuva) Koettu terveydentila on henkilökohtainen kokemus omasta fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista voimavaroista suhteessa päivittäisten tehtävien ja elämän asettamiin vaatimuksiin.
Ulottuvuudet
Hyvinvointi viittaa yleiskielessä vaurauteen ja hyvään terveydentilaan. Yhteiskunnallisena käsitteenä hyvinvoinnille on erilaisia määritelmiä ja mittareita. Hyvinvoinnilla viitataan toisaalta yksilöiden subjektiiviseen kokemukseen omasta ja läheistensä elämänlaadusta ja toisaalta myös eri kansakuntien ja väestöryhmien objektiivisesti mitattavissa oleviin aineellista ja sosiaalista hyvinvointia kuvastaviin osa-alueisiin kuten käytettävissä oleviin tuloihin, terveydenhuollon ja koulutuksen saatavuuteen sekä tasa-arvoon.
Tässä osiossa käsitellään aihetta „ulottuvuudet“ käytännössä: mitä aloittelijan kannattaa tietää, mitkä käsitteet kannattaa kerrata ja miten lähteet tarkistetaan. Kuvaa oma tilanteesi ja valitse yksi pieni askel viikoksi.
Arjen keinot
Hyvinvoinnin aineellista pohjaa voidaan kuvata elinolojen käsitteellä. Yksilöllisiksi hyvinvoinnin osatekijöiksi luetaan esimerkiksi terveys, sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen ja onnellisuus. Hyvinvoinnin eri osatekijät tukevat yleensä toinen toistaan.
== Hyvinvointipolitiikka ja hyvinvointitutkimus ==
Julkisen vallan pyrkimyksiä edistää väestön hyvinvointia kutsutaan usein hyvinvointipolitiikaksi. Kuitenkin periaatteessa kaikki politiikan osa-alueet vaikuttavat väestön hyvinvointiin.
Palvelut
Hyvinvointipolitiikan määrittely ja erottaminen muusta politiikasta on siten vaikeaa. Tämän vuoksi hyvinvointipolitiikan käsitettä käytetään usein myös suppeammin sosiaali- ja terveyspolitiikan synonyymina. Julkisen vallan keinot hyvinvoinnin edistämisessä ovat kuitenkin rajalliset sen suhteen, kuinka perheet ja lähiyhteisöt omissa oloissaan toimivat hyvinvointinsa tuottamiseksi.
Tässä osiossa käsitellään aihetta „palvelut“ käytännössä: mitä aloittelijan kannattaa tietää, mitkä käsitteet kannattaa kerrata ja miten lähteet tarkistetaan. Kuvaa oma tilanteesi ja valitse yksi pieni askel viikoksi.
Yhteenveto: selkeä käsite, luotettava lähde ja pieni käytännön askel vievät eteenpäin nopeammin kuin pelkkä otsikoiden kerääminen.
Lisälukemista ja konteksti
Aiheen ymmärtämisessä kannattaa vertailla useita lähteitä ja erottaa määritelmä, historia ja käytännön ohjeet. Sama sana voi tarkoittaa eri asioita arkikielessä ja ammattikirjallisuudessa. Kirjaa vuodet, nimet ja syy–seuraus-ketjut. Päätä lyhyeen muistilistaan. Keskustele kokeneen kanssa, jotta teoria yhdistyy esimerkkeihin.
Yleisiä virheitä
Yleinen virhe on sekoittaa samankaltaisia termejä tai esittää lukuja ilman kontekstia. Toinen virhe on jättää perusteet väliin. Rakenna teksti määritelmästä esimerkkeihin. Varmista, että neuvot sopivat tilanteeseesi. Tarkista faktat luotettavasta lähteestä ennen lainaamista.
Miten edetä
Valitse kolme pääkohtaa, kokeile yhtä rutiinia viikon ajan ja arvioi tulos. Jos kirjoitat muille: kerro miksi aihe on tärkeä, anna esimerkki ja viittaa lähteeseen. Säännöllinen harjoittelu kiinnittää taidon paremmin kuin kertaluonteinen intensiivinen lukeminen.
Käytännön muistilista
Ennen suurempia päätöksiä tarkista keskeiset käsitteet sekä turvallisuus- tai laatuvaatimukset. Pieni valmistautuminen säästää aikaa. Jaa hyvä tapa kollegoille. Dokumentoi mikä toimi, jotta seuraava kerta on helpompi.
Yhteenveto
Kertaa keskeiset käsitteet omin sanoin ja varmista, että lähteet ovat ajan tasalla. Kirjaa tavoite, riskit ja seuraava konkreettinen askel. Jos opetat muita, käytä esimerkkiä omasta arjesta. Lyhyt päivittäinen harjoitus voittaa pitkät tauot.
Lisälukemista ja konteksti
Aiheen ymmärtämisessä kannattaa vertailla useita lähteitä ja erottaa määritelmä, historia ja käytännön ohjeet. Sama sana voi tarkoittaa eri asioita arkikielessä ja ammattikirjallisuudessa. Kirjaa vuodet, nimet ja syy–seuraus-ketjut. Päätä lyhyeen muistilistaan. Keskustele kokeneen kanssa, jotta teoria yhdistyy esimerkkeihin.
Yleisiä virheitä
Yleinen virhe on sekoittaa samankaltaisia termejä tai esittää lukuja ilman kontekstia. Toinen virhe on jättää perusteet väliin. Rakenna teksti määritelmästä esimerkkeihin. Varmista, että neuvot sopivat tilanteeseesi. Tarkista faktat luotettavasta lähteestä ennen lainaamista.
